Miten atooppista ihottumaa hoidetaan erikoissairaanhoidossa?
Ensikäynnin aikana varmistetaan, kuinka paikallishoito on sinulla toteutunut ja saat tietoa atooppisesta ihottumasta (ns. atooppisesta ekseemasta). Tarvittaessa keskustellaan valohoidoista tai sisäisistä lääkityksistä ja pohditaan näiden aloitusta.
On hyvin tärkeää, että noudatat ihotautien poliklinikalla annettuja hoito-ohjeita. Ihottuma ei parane, jos paikallishoitokuurit jäävät liian lyhyeksi tai ne eivät toteudu lainkaan.
Ensikäynnillä sinulle tehdään yksilöllinen hoitosuunnitelma atooppisen ihottuman vaikeusaste, toiveesi, elämäntilanteesi ja perhetilanteesi sekä sairaudet ja lääkitykset huomioiden. Joskus yksikin käynti ihotautien poliklinikalla riittää ja jatkohoito toteutuu perusterveydenhuollossa tai potilaan omasta toimesta. Tarvittaessa sinulle ohjelmoidaan jatkotutkimuksia sekä kontrollikäyntejä ihotautien poliklinikalle. Usein valohoitoja tarvitsevat ja sisäisiä lääkityksiä käyttävät potilaat pysyvät ihotautien poliklinikan kontrolleissa. Erilaisia lääkevaihtoehtoja on useita.
On hyvä muistaa, että atooppinen ihottuma on krooninen sairaus, johon ei ole parantavaa hoitoa, mutta hyvin toteutetulla, oikein valitulla hoidolla voidaan saada iho pitkäksikin aikaa oireettomaksi tai lähes oireettomaksi ja pahenemisvaiheita voidaan vähentää ja saada näiden kesto lyhyemmäksi.
Atooppisen ihottuman hoitosuunnitelma erikoissairaanhoidossa
Potilaalle tehdään aina yksilöllinen hoitosuunnitelma atooppisen ihottuman vaikeusaste ja potilaan toiveet, elämäntilanne, perhetilanne, sairaudet ja lääkitykset huomioiden.
Paikallishoidot ovat atooppisen ihottuman hoidon kulmakivi, joten aina huolehditaan paikallishoidon tehostamisesta ja varmistetaan paikallishoidon toteutuminen. Paikallishoidoista valitaan tarvittavat lääke- ja perusvoiteet.
Perusvoiteista pyritään valitsemaan potilaalle itselleen sopiva ja mieluisa voide, jota tulisi käyttää 1-2 kertaa päivässä.
Lääkevoiteista käytetään I-IV luokan kortisonivoiteita ja -liuoksia (I-II luokka kasvot ja taivealueet, III-IV luokka raajat ja vartalo, lapsilla yleensä I-II luokka) ja tarvittaessa myös takrolimuusi- tai pimekrolimuusivoidetta taudin vaikeusaste, aiemmat hoidot ja ihottuman lokalisaatio huomioiden.
Kortisonivoiteita käytetään usein muutaman viikon päivittäisinä kuureina ja tarvittaessa toteutetaan tämän jälkeen ylläpitohoitoa pari kertaa viikossa.
Pimekrolimuusi- ja takrolimuusivoiteita käytetään aurinkoiseen aikaan iltaisin, muuna aikana näitä voidaan käyttää kaksi kertaa päivässä. Pimekrolimuusi- ja takrolimuusivoiteita voidaan käyttää pitkiäkin aikoja ja myös ylläpitohoitona pari kertaa viikossa.
Tärkeää on painottaa potilaalle paikallishoitojen käyttöä juuri lääkärin määräämällä tavalla, etteivät kuurit jää liian lyhyeksi.
Myös hauteita, kylpyjä ja peittohoitoja voidaan tarvittaessa hyödyntää. Paikallishoidoista on kattavasti tietoa Atooppisen ihottuman (ns. Atooppisen ekseeman) Käypä hoito -suosituksessa.
Mikäli paikallishoidot eivät riitä ihottuman hallintaan, voidaan tarvittaessa aloittaa valohoidot. Valohoito hillitsee ihottuman taustalla olevaa tulehdusprosessia solutasolla. Valohoitoja harkittaessa otetaan huomioon lääkitykset (valoherkistäjät), perussairaudet sekä mahdollisesti aiemmin sairastetut ihomaligniteetit, elämäntilanne ja myös asuinpaikka, jotta voidaan päättää ovatko valohoidot toteutettavissa tai kannattavia.
Jos paikallishoidot ja valohoidot eivät riitä ihottuman hoitoon tai valohoidot eivät ole toteutettavissa ja ihottuma on vaikea, harkitaan sisäisiä lääkityksiä:
- Systeemistä kortisonihoitoa, esim. prednisolonia, suositellaan käytettäväksi ainoastaan lyhytaikaisesti nopean vasteen saamiseksi tai siltahoitona pidempiaikaiselle sisäiselle lääkitykselle systeemisten haittavaikutusten vuoksi.
- Antibiootteja käytetään vain, jos iho on selkeästi tulehtunut ja mukana on esimerkiksi laaja-alainen märkärupi.
- Siklosporiinia käytetään vaikeahoitoisessa atooppisessa ihottumassa, mutta tätä voi käyttää vain lyhyen aikaa haittavaikutusten vuoksi.
- Pidempiaikaiseen hoitoon sopivat metotreksaatti, atsatiopriini ja mykofenolaatti, biologiset lääkkeet (mm. dupilumabi) ja JAK-estäjät (mm. barisitinibi, abrositinibi, upadasitinibi). Usein metotreksaattia tai jotakin muuta perinteistä systeemilääkettä pitää kokeilla ennen kuin voidaan hakea korvattavuutta biologiselle lääkkeelle tai JAK-estäjälle.
Moniin sisäisiin lääkityksiin liittyy alkututkimuksina laboratoriokokeita ja kuvantamistutkimuksia sekä lääkityksen aikana säännöllisin väliajoin otettavia turvakokeita (laboratoriokokeita). Atooppisenkin ihottuman hoidossa käytettävien lääkkeiden turvakokeet löytyvät Terveyskylästä.
Lääkkeisiin liittyvät varotoimenpiteet ja tyypillisimmät sivuvaikutukset käydään potilaan kanssa läpi lääkitystä päätettäessä.
Hoitosuunnitelmaa tehtäessä suunnitellaan myös tarvittavat tutkimukset (esim. allergiatutkimukset) ja kontrollikäyntien tarve tai mikäli näille ei ole tarvetta, voi potilas siirtyä takaisin perusterveydenhuoltoon hyvien hoito-ohjeiden ja reseptien kera. Paikallishoitoreseptit voidaan uusia perusterveydenhuollossa. Systeemistä lääkettä käyttävät potilaat pysyvät erikoissairaanhoidon seurannassa.
